Riskibudjetoinnin määritelmä
Riskibudjetointi on eräänlainen salkun allokointi, jossa salkun riski jaetaan eri omaisuusluokkien kesken tavoitteena maksimoida salkun kokonaistuotto pitämällä koko salkun riski minimillä.
Yleisin lähestymistapa salkun kohdentamiseen perustuu pääomaan eli siihen, kuinka suuren osan pääomasta tulisi käyttää osakkeisiin, joukkovelkakirjoihin tai muihin vastaaviin omaisuusluokkiin. Esimerkiksi, jos minulla on 100 dollaria mukanani ja sijoitan 80 dollaria osakkeisiin ja 20 dollaria joukkovelkakirjoihin, tiedämme pääoman allokoinnin kullekin omaisuusluokalle, mutta meillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka suuren riskin määrällisesti olemme osoittaneet osakkeisiin ja kuinka paljon joukkovelkakirjoihin. Riskibudjetoinnissa sijoittajan on ensin laskettava, mikä osuus koko omaisuusluokasta edustaa salkun kokonaisriskiä, ja laskettava sitten päinvastoin kunkin omaisuusluokan osuudet kokonaissalkuriskin minimoimiseksi.
Riskibudjetoinnin laskeminen esimerkillä
Riskibudjetoinnissa käytettiin ensisijaisesti kolmea vaihetta, eli riskien mittaamista, riskien kohdistamista ja riskien kohdistamista.
Katsotaanpa esimerkkiä ymmärtääksemme, miten riskibudjetointi toimii. Oletetaan, että meillä on kaksi omaisuusluokkaa X & Y, yhtä suurilla painoilla ja seuraavat viisi palautusarvoa.
| X | Y | Salkun palautus |
| 4.00% | 6,00% | 5.00% |
| 6,00% | 3,00% | 4,50% |
| 8,00% | 5.00% | 6,50% |
| 9,00% | 11,00% | 10,00% |
| 11,00% | 12,00% | 11,50% |
Salkun tuotto voidaan helposti laskea painotetun keskiarvon menetelmällä ottaen huomioon kunkin omaisuusluokan painot 50:50 (Wx, Wy). Seuraavaksi laskemme kunkin omaisuusluokan (σ x , σ y ) keskihajonnan (joka on riskin tai volatiliteetin mittari ) sisäänrakennetun kaavan avulla. Laskemme myös kahden omaisuusluokan (Corr xy ) korrelaation sisäänrakennetun kaavan avulla.
Siksi salkun keskihajonnan (σ p) laskeminen alla olevan kaavan avulla voidaan tehdä seuraavasti:
- σ p 2 = (Wx * σ x ) 2 + (Wy * σ y ) 2 + 2 * Wx * σ x * Wy * σ y * Corr xy
- = (50% * 2,42%) 2+ (50% * 3,50%) 2+ (2 * 50% * 50% * 2,42% * 3,50% * 0,752246166)) 0,5
- Salkun SD = 2,775%
Riskibudjetoinnin tavoitteena on minimoida salkun kokonaisriski σ p vaihtelemalla salkun painoa Wx ja Wy.
Ilmeisin tapa saavuttaa tämä on pienentämällä riskialttiimpien omaisuuserien osuutta. Mutta tämä vaikuttaa salkun tuottoon, koska riskialttiimmalla omaisuuserällä on usein korkein tuotto.
Tämän ongelman ratkaisemiseksi pienennämme salkun keskihajonnan minimoimisen sijasta Sharpe-suhde-nimisen suhteen, joka saadaan seuraavan kaavan avulla:
SR = (Rp - Rf) / σ p , jossa Rp ja Rf ovat vastaavasti salkun kokonaistuotto ja riskitön tuotto.
Sharpe-suhde merkitsee karkealla tavalla salkun tuottoa yksikköyksikköä kohden. Siksi minimoimme salkun (SR) Sharpe Ratio -suhteen vaihtelemalla eri omaisuusluokkien osuutta.
Seuraava taulukko antaa riskibudjetoinnin eri parametrien arvot yllä olevassa esimerkissä.
Siksi Sharpe-suhde lasketaan yllä olevan kaavan avulla seuraavasti:
- = (7,5% -3%) / 2,775%
- Sharpe-suhde = 1,62
Riskibudjetoinnin tyypit / komponentit
Toisin kuin pääoman budjetointi riskibudjetointimalleissa, voimme sisällyttää salkun riskialtistuksen erilaisille ulkoisille tekijöille, kuten inflaatiolle, talouskasvulle, koroille ja niin edelleen. Jotta riskibudjetit voidaan kohdistaa ulkoisiin tekijöihin, sijoittajan on luotava suhde kunkin omaisuusluokan ja ulkoisten tekijöiden välille, ja sitten harkittuaan näiden väliset volatiliteetti- ja korrelaatio-oletukset voidaan rakentaa asianmukainen riskimalli.
Salkun riski voidaan myös hajottaa aktiivisiksi ja passiivisiksi komponenteiksi, jotka ovat samanlaisia kuin edellä käsitelty tekniikka. Passiivinen komponentti on yleensä sopiva vertailuarvo, kun taas aktiivinen komponentti edustaa sijoittajan palveluksessa olevan rahastonhoitajan aiheuttamaa riskiä.
Edellä olevasta kuvasta voidaan nähdä, että 95% salkun riskistä johtuu yksittäisen omaisuusluokan käyttäytymisestä, kun taas 5% johtuu käytettyjen rahastonhoitajien riskeistä.
Edut
- Riskibudjetointi auttaa sijoittajaa optimoimaan salkun suorituskyvyn ja samalla säilyttämään hänelle miellyttävän riskin.
- Se on tehokas tekniikka, koska siinä otetaan huomioon omaisuusluokkien lisäksi myös eri omaisuusluokkien korrelaatiovaikutukset.
- Riskibudjetoinnissa voidaan ottaa huomioon myös ulkoisen tekijän vaikutukset salkkuun ja sen vuorovaikutus eri omaisuusluokkien kanssa, mikä ei ole mahdollista pääoman budjetoinnissa.
Haitat / rajoitukset
- Riskien budjetoinnin ensisijainen rajoitus on sen toiminnallinen vaikeus. Aktiivinen salkunhoito riskibudjetointia käyttäen edellyttää jatkuvaa tietoa ja tilastollista analyysiä.
- Toiseksi riskibudjetointi vaatii teknistä asiantuntemusta, jota useimmille yksityissijoittajille on erittäin vaikea saavuttaa tai aikaa löytää, ja näin ollen tämä menetelmä on vähemmän hyväksyttävä joukossa.
Johtopäätös
Riskibudjetointi on yksi uusimmista salkun optimointimenetelmistä, ja sitä tulee käyttää yhdessä yleisemmän pääomabudjetointimenetelmän kanssa. Riskibudjetoinnin ensisijainen etu on, että se auttaa sijoittajaa tasapainottamaan huolellisesti riskinsä eri omaisuusluokkien, ulkoisten tekijöiden ja aktiivisen rahastonhoitajan roolin välillä. Mutta ulkoisten tekijöiden ja omaisuusluokkien välisen korrelaation aikaansaamiseksi tarvitaan yksityiskohtainen analyysi, joka väärin tehdyllä tavalla saattaa mitätöidä koko optimointimallin.
