Mikä on Basel I?
Basel I, joka tunnetaan myös nimellä vuoden 1988 Basel-sopimus, ovat pankkien vähimmäispääomavaatimuksia koskevat vakiopankkisäännökset, jotka perustuvat tiettyihin prosentteihin riskipainotetuista varoista ja joiden tarkoituksena on minimoida luottoriski.
Kansainvälisesti toimivien pankkien on säilytettävä vähintään 8 prosentin vähimmäispääoma riskipainotettujen varojen perusteella. Toistaiseksi on muodostettu kolme asetussarjaa, joista ensimmäinen on Basel I, ja kaikkia niitä kaikkia kutsutaan Baselin sopimuksiksi. Nämä normit auttavat rakentamaan luottamusta kansainvälisten sijoittajien, asiakkaiden, hallituksen ja muiden sidosryhmien keskuudessa.
Esimerkki Basel I: stä
Sanotaan, että pankilla on 200 dollarin kassavaraus, 50 dollaria asuntolainana ja 100 dollaria eri yrityksille myönnettyinä lainoina. Riskipainotetut varat asetettujen normien mukaisesti ovat seuraavat: -
- = (200 dollaria * 0) + (50 dollaria * 0,2) + (100 dollaria * 1)
- = 0 + 10 + 100
- = 110 dollaria.
Siksi tämän pankin on pidettävä Basel I: n mukaan vähintään 8 prosenttia 110 dollarista vähimmäispääomana (ja vähintään 4 prosenttia ensisijaisissa pääomissa).
Vaatimukset
Tämä luokittelee pankin varat viiteen luokkaan riskin perusteella prosentteina eli 0%, 10%, 20%, 50% ja 100%. Velallisen luonne päättää luokan, johon pankkisaamiset luokitellaan. Joitakin yleisiä esimerkkejä ovat seuraavat: -
- 0% -luokka koostuu keskuspankista, käteisestä, julkisesta velasta, kotimaan velasta, kuten valtiovarainministeriöstä, ja kaikista OECD: n julkisista veloista;
- 10% -luokka sisältää julkisen sektorin velan;
- 20% -luokkaan sisältyvät arvopaperistamiset, kuten asuntolainan takaamat arvopaperit, joilla on korkeimmat AAA-luokitukset
- 50% sisältää asuntolainat, kunnalliset tulolainat;
- 100% sisältää suurimman osan yritysten ja yksityisen sektorin veloista, kiinteistösektorista, OECD: n ulkopuolisista pankkien veloista, joiden maturiteetti on yli vuosi.
Pankin on ylläpidettävä pääomaa (ensisijaiset omat varat ja toissijaiset pääomat), joka on 8 prosenttia riskipainotetuista varoista, mihin luokkaan se kuuluu. Esimerkiksi, jos pankilla on riskipainotettuja varoja yli 200 miljoonaa dollaria, sen on säilytettävä pääoma vähintään 16 miljoonaa dollaria.
Toteutus
Basel I -sopimus keskittyy ensisijaisesti riskipainotettuihin varoihin ja luottoriskiin. Tässä varat luokitellaan niihin liittyvien riskien perusteella. Riski voi vaihdella 0 prosentista 100 prosenttiin. Tämän peruskirjan nojalla komitean jäsenet sopivat toteuttavansa täyden Baselin sopimuksen aktiivisten jäsenten kanssa. Sääntelyn johdonmukaisuuden arviointiohjelman (RCAP) puitteissa komitea julkaisee puolivuotiskertomukset jäsenten edistymisestä Baselin normien täytäntöönpanossa. He päivittävät myös kaikkia jäseninä mukana olevia G-20-maita. Pankkien pääoma luokitellaan kahteen luokkaan Basel I: n sopimuksessa eli I ja II. Ensisijainen pääoma on pääoma, joka on pysyvämpi ja muodostaa vähintään 50% pankin koko pääomasta, kun taas toisen tason pääoma on luonteeltaan vaihtelevaa ja väliaikaisempaa.Baselin sopimuksen jäsenten on pantava tämä asetus täytäntöön kotimaassaan. Tämä sopimus alentaa pankin riskiprofiilia ja ajaa investoinnit takaisin pankkeihin, joihin epäiltiin vuoden 2008 subprime-lainaa.
Basel I vs. Basel II
Kesäkuussa 1999 komitea päätti korvata vuoden 1988 sopimuksen uudelle vakavaraisuuskehykselle. Tämä johti tarkistetun pääomakehyksen perustamiseen vuonna 2004, nimeltään Basel II, joka koostuu kolmesta pilarista, jotka mainitaan seuraavasti:
- Vähimmäispääomavaatimukset
- Tiedonannon tehokas käyttö välineenä kurinalaisuuden ja vakaan pankkikäytännön vahvistamiseksi.
- Sisäinen arviointiprosessi ja laitoksen vakavaraisuuden tarkastelu.
Suurin ero molempien asetusten välillä on se, että Basel II sisältää rahoituslaitosten hallussa olevan luottoriskin vakavaraisuussuhteiden laatimiseksi.
Edut
- Sopimuksen täytäntöönpanon jälkeen vakavaraisuussuhteet ovat lisääntyneet merkittävästi kansainvälisesti aktiivisissa pankeissa ja poistaneet myös kilpailun epätasa-arvon lähteen, joka johtuu kansallisten pääomavaatimusten eroista.
- Se auttoi vahvistamaan pankkijärjestelmän vakautta kansainvälisesti.
- Se lisäsi maan pääoman hallintaa.
- Verrattuna toiseen BASEL-sarjaan, sillä on suhteellisen yksinkertaisempi rakenne.
- Se tarjoaa vertailukohdan markkinaosapuolten arvioinnille, koska se otetaan käyttöön maailmanlaajuisesti.
Rajoitukset
- Siinä korostetaan enemmän kirjanpitoarvoa kuin markkina-arvoa.
- Sopimuksella ei pystytty arvioimaan riittävästi uusien rahoitusvälineiden ja riskien vähentämistekniikoiden riskejä ja vaikutuksia.
- Basel I: n perustana oleva vakavaraisuus riippuu vain luottoriskistä, kun taas kaikki muut riskit, kuten markkina- ja operatiiviset riskit, jätetään analyysin ulkopuolelle.
- Luottoriskiä arvioitaessa siinä ei tehdä eroa erilaisten luottoluokitusten ja laadun omaavien velallisten välillä.
