Mikä on rahapolitiikan laajentaminen?
Keskustelkaamme mitä laajentava rahapolitiikka tarkoittaa makrotaloudellisessa mielessä. Laajentumispolitiikka auttaa kannustamaan talouskasvua lisäämällä rahan tarjontaa, laskemalla korkoja ja lisäämällä kokonaiskysyntää. Yksi ekspansiivisen politiikan muodoista on rahapolitiikka.
Rahapolitiikalla tarkoitetaan keskuspankkien toimia, jotka vaikuttavat rahan ja luoton määrään taloudessa vaikuttamaan taloudelliseen toimintaan. Kun rahan tarjonnan kasvuvauhti kasvaa, pankeilla on enemmän lainaa, mikä painaa korkoja alaspäin. Alemmat korot lisäävät investointeja laitoksiin ja kalustoon, koska näiden investointien rahoituskustannukset laskevat. Alhaisemmat korot ja luoton saatavuuden lisääminen lisäävät myös kuluttajien kulutustavaroita (autot, suuret kodinkoneet), jotka ostetaan tyypillisesti luotolla. Ekspansiivisen rahapolitiikan vaikutuksena on siis lisätä kokonaiskysyntää (C = kulutus ja I = investointien kasvu).
Vaikutus BKT: hen
Se on politiikka, jossa keskuspankki käyttää työkalujaan talouden elvyttämiseen. Tämä politiikka toimii talouskasvun vauhdittimena, joka mitataan BKT: lla eli bruttokansantuotteella. Keskuspankit käyttävät tätä politiikkaa enimmäkseen taantuman aikana, kun korot laskevat ja rahan tarjonta kasvaa, mikä lisää kulutusta ja investointeja.
Jos talouden potentiaalinen bruttokansantuote on rahan määrän kasvun vuoksi, reaalituotannon kasvu tapahtuu vain lyhyellä aikavälillä.
Laajentavan rahapolitiikan laatiminen
Korkean korkotason tilanteissa keskuspankki keskittyy diskonttokoron alentamiseen. Diskonttokoron laskun myötä kuluttajat ja yritykset voivat lainata erittäin halvalla. Tämä laskeva korko tekee sitten valtion joukkovelkakirjoista ja säästötileistä vähemmän houkuttelevia vaihtoehtoja, mikä kannustaa sijoittajia ja säästäjiä kohti riskivaroja. Mutta jos korot ovat jo alhaisella tasolla, keskuspankilla on hyvin pieni mahdollisuus alentaa diskonttokorkoja. Sitten keskuspankki ostaa valtion arvopapereita, jotka tunnetaan kvantitatiivisena kevennyksenä. Kvantitatiivinen helpotus auttaa elvyttämään taloutta vähentämällä liikkeessä olevien valtion arvopapereiden määrää.
Laajentava rahapolitiikka toimii seuraavilla tavoilla
- Alhaisemmat korot helpottavat lainojen ottamista, mikä kannustaa yrityksiä investoimaan ja kuluttajia käyttämään rahaa.
- Alemmat korot liittyvät suoraan asuntolainojen korkojen takaisinmaksun alempiin kustannuksiin. Tämä lisää käytettävissä olevien tulojen saatavuutta kotitalouksille ja kannustaa menoihin.
- Alemmat korot antavat mahdollisuuden säästää vähemmän.
- Joukkovelkakirjojen korot laskevat, mikä auttaa sijoittamista.
Laajentavan rahapolitiikan tavoitteet
- Laajentumispolitiikkaa toteuttavat keskuspankit taantuman aikana kasvun vauhdittamiseksi. Tämän menetelmän avulla korot laskevat ja rahan tarjonta kasvaa. Tämä johtaa lopulta kokonaiskysynnän kasvuun (C = kulutus ja I = investointien kasvu). Kuluttajat ja yritykset voivat lainata rahaa helposti auttamalla heitä lopulta käyttämään enemmän rahaa.
- Kun kuluttajat käyttävät enemmän, yrityksillä on tuloja ja voittoja. Tämä auttaa yrityksiä päivittämään tehtaita ja laitteita sekä palkkaamaan uusia työntekijöitä. Koska yritysten on helpompi lainata rahaa, ne laajentavat toimintaansa ja vähentävät siten työttömyyttä. Yhä useamman työllistämisen myötä kulutusvoima kasvaa, mikä lisää tuloja yrityksille ja lisää työpaikkoja.
- Jos talous on liian vankka ja siellä on enemmän rahaa, se voi johtaa inflaatioon. Voi käydä niin, että taloudessa käytettävissä olevien tavaroiden ja palveluiden ylimääräisen rahan vuoksi raha menettää arvonsa suhteessa ostettuihin tuotteisiin. Tuloksena on rajoitetun tuotteen korkea hinta, koska ostajien välillä on kilpailua ja voittaja on korkein maksettu hinta. Laajentava rahapolitiikka rajoittaa myös taantuman aikana tapahtuvaa deflaatiota, kun liikkeessä on pulaa rahasta ja yritykset laskevat hintojaan saadakseen enemmän liiketoimintaa.
Laajentavan rahapolitiikan haitat
Seuraavat ovat ekspansiivisen rahapolitiikan haittoja:
- Kulutus ja investoinnit eivät ole riippuvaisia yksinomaan koroista.
- Jos korko on hyvin alhainen, sitä ei voida alentaa enemmän, mikä tekee tästä työkalusta tehottoman.
- Rahapolitiikan suurin ongelma on viive, joka tulee voimaan useiden kuukausien jälkeen.
- Jos valuuttakurssi on kiinteä, koron muutos aiheuttaa paineen valuuttakurssille.
- Jos luottamus on hyvin vähäistä, ihmiset eivät sijoita tai kuluta matalista koroista huolimatta.
- Luottokriisivaiheessa pankilla ei ehkä ole riittävästi varoja lainata, vaikka keskuspankki olisi laskenut peruskorkoja, mikä vaikeuttaisi lainojen saamista.
- Liikepankit eivät saa noudattaa peruskorkoalennusta.
- Pankkien vakiokorko ei laskenut yhtä paljon kuin peruskorko.
Esimerkki laajentavasta rahapolitiikasta
Hyvin uusi esimerkki ekspansiivisesta rahapolitiikasta oli Yhdysvaltojen suuren taantuman aikana. Kun asuntojen hinnat laskivat ja talous hidastui merkittävästi, keskuspankki aloitti diskonttokorkon laskemisen kesäkuun 2007 5,25: stä 0 prosenttiin vuoden 2008 loppuun mennessä. Talous oli edelleen heikko ja aloitti valtion arvopapereiden ostamisen tammikuusta 2009 kokonaisarvo 3,7 biljoonaa dollaria.
Johtopäätös
Kun politiikan korko on neutraalin koron alapuolella, rahapolitiikka on ekspansiivista. Laajentava rahapolitiikka on menestyksekästä, koska ihmiset ja yritykset yrittävät saada parempaa tuottoa viettämällä rahansa laitteisiin, uusiin koteihin, omaisuuteen, autoihin ja investoimalla yrityksiin sekä muihin menoihin, jotka auttavat rahan siirtämisessä koko järjestelmässä ja lisäävät siten taloudellista toimintaa .
