Mikä on Basel III?
Basel III on sääntelykehys, joka on Baselin sopimusten laajennus, jonka Baselin pankkivalvontakomitean jäsenet ovat suunnitelleet ja sopineet pankkien pääomavaatimusten vahvistamiseksi ja riskien lieventämiseksi. Tämä tehdään vaatimalla pankkeja pitämään enemmän pääomavaroja varojaan vastaan, mikä puolestaan heikentäisi pankkien kykyä saada vipuvaikutusta.
Selitys
Baselin pankkivalvontakomitea perustettiin vuonna 1974 tavoitteena varmistaa rahoitusvakaus antamalla tiukat pankkikäytäntöjä ja taloutta koskevat säännökset. Komitea koostui kymmenen eri maan keskuspankkien pääjohtajista, joiden pääkonttori sijaitsee Baselissa, Sveitsissä.
Baselin komitea koostui alun perin G10-jäsenistä. Myöhemmin vuonna 2009 se laajensi jäsenyyttään instituutioihin Brasiliasta, Australiasta, Intiasta, Saudi-Arabiasta, Venäjältä, Japanista, Italiasta, Meksikosta, Argentiinasta, Kanadasta, Belgiasta, Indonesiasta, Sveitsistä, Etelä-Afrikasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Yhdysvalloista, kaikki nämä muodot.
Tavoitteet
Basel III otti käyttöön uudistuksia, joiden tarkoituksena oli vähentää pankkijärjestelmän riskejä. Sopimuksen takana on pitää enemmän turvallisuutta varannossa ennen rahan keräämistä. Sillä pyritään parantamaan aikaisemmissa Baselin sopimuksissa määrättyä pankkialan sääntelykehystä. Se korosti pankkien sietokyvyn parantamista harkitsemalla talous- ja riskienhallintaa sekä stressitestejä äärimmäisissä tilanteissa. Se varmistaa pankkien vahvistumisen likviditeettikriisin ja taloudellisten vaikeuksien aikana.
Toteutus
Basel III perustettiin BCBS: n jäsenten suostumuksella marraskuussa 2010. Täytäntöönpano oli suunniteltu vuodesta 2013, mutta sitä jatkettiin toistuvasti. Ensimmäinen aikataulu on suunniteltu maaliskuussa 2019, kun taas toisen aikataulun on määrä tapahtua tammikuussa 2022.
Yhdysvalloissa Basel III: n on sanottu soveltuvan kaikkiin laitoksiin, joiden varat ovat yli 50 miljardia dollaria, ja suhteellisuusvaatimuksissa ja laskelmissa on eroja. Vuonna 2013 keskuspankki hyväksyi Yhdysvaltain version Basel III -sopimuksen likviditeetin kattavuudesta. Yhdysvallat on myös ehdottanut likvidien varojen luokittelemista kolmelle tasolle 0-, 20- ja 50-prosenttisilla riskipainotuksilla, erityisesti järjestelmällisesti tärkeille pankeille ja rahoituslaitoksille.
Eurooppalaisessa tilanteessa pääomavaatimusten, vähimmäisomavaraisuusasteen ja likviditeettivaatimusten aikataulun mukainen asettaminen vaihteli ajassa.
Basel III -pylväät
- Pankkeja vaaditaan pitämään vähimmäispääomavaraus yhdessä ylimääräisen puskurikerroksen kanssa omassa pääomassa
- Stressitestaus pankkijärjestelmälle toteuttamalla vipuvaatimuksia
- Lisäpääoma- ja likviditeettivaatimukset järjestelmällisesti tärkeille pankeille.
Basel III -säännöt
Pääoman riittävyys
- Vakavaraisuusvaatimukset nousivat 7 prosenttiin, mukaan lukien riskipainotettujen varojen (RWA) 2,5 prosentin puskurin pääoma. Lisälainsäädäntö edellyttää vastasyklistä puskuria, joka on 0–2,5 prosenttia RWA-arvoista CET1: lle
- Se vaatii riskipainotettujen omaisuuserien yhteisrahoitusta 4,5%. Basel II: ssa tämä vaatimus oli 2 prosenttia
- Ensisijaisen pääoman vähimmäispääoma nousi Basel II: n 4 prosentista Basel III: n 6 prosenttiin, käsittäen 4,5 prosenttia CET1: stä ja 1,5 prosenttia AT1: stä (lisäpääoma 1)
Vipu
- Pankkien on säilytettävä vähintään 3 prosentin vähimmäisomavaraisuusaste. Toisin sanoen ensisijaisen pääoman tulisi olla vähintään 3% konsolidoiduista varoista (mukaan lukien taseen ulkopuoliset erät)
Likviditeetti
- Pankeilla on oltava hallussaan korkealaatuisia likvidejä varoja kattaakseen 30 päivän kokonaiskassavirrat
- Vakaa nettorahoitusvaatimus nousi yli vuoden ajaksi
Kritiikki
- Pääomavarantovaatimukset vähentävät kilpailua pankkisektorilla, kun markkinoille pääsyn esteet lisääntyvät. Kriitikot väittävät, että ankarat normit suojaavat sektoria haitallisilla tavoilla
- Vähimmäisomavaraisuus- ja vakavaraisuusvaatimukset vaikuttavat myös suurempien pankkien tehokkuuteen, joiden kasvu on ollut tasaista vakaan marginaalin perusteella
- Riskipainotuksen metodologia on sama Basel III: ssa laskettaessa RWA: ta kuin se oli Basel II: ssa. Tämä saattaa kiinnittää huomiota luokituslaitoksiin, jotka arvioivat omaisuuseriä riskialttiuden perusteella. Kriitikot väittävät, että luottoluokituslaitoksiin luottaminen on hankalaa ainakin vuoden 2008 subprime-kriisin jälkeen
- Basel III: n kritiikki ei rajoitu vain sen periaatteisiin ja määräyksiin, vaan myös täytäntöönpanoon
- Kriitikot ovat toistuvasti korostaneet viitekehyksen täytäntöönpanon viivästymistä
- American Bankers Association kritisoi asetusta ja totesi, että Basel III ei vain vaikuta Yhdysvaltojen pienempiin pankkeihin, vaan myös lamauttaa sen.
Vaikutus
Tiukat Basel II -normit vaikuttavat varmasti liiketoiminnan helppouteen, josta pankit nauttivat ympäri maailmaa. Kiristetyt pääomapuskurin, vipuvaikutuksen ja likviditeetin vaatimukset vaikuttavat pankkien kannattavuuteen ja katteisiin. Esimerkiksi Basel III: ssa käyttöön otettu korkeampi 7 prosentin pääomavaatimus vähentää pankkien voittoja jossain määrin. Vakavaraisuusvaatimus vaikuttaa suoraan lainan maksujen kokoon.
OECD: n (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) vuonna 2011 tekemä tutkimus osoitti, että Basel III: n vaikutus BKT: hen olisi keskipitkällä aikavälillä -0,05--0,015% vuodessa. Toinen tutkimus osoitti, että pankkien oli korotettava arviolta 15 peruspistettä luotonjako-osuuksissaan vastaamaan pääomareservisääntöä.
Johtopäätös
Basel III on kiistanalainen hyvä askel pankkiympäristön vahvistamisessa vuoden 2008 maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkeen. Kriisi osoitti, että isommat pankit seuraavat kasvua nopeasti antamatta riittävää painoarvoa riskialttiimmalle luotonannolle. Tuloksena oli kiireellinen tarve tiukemmalle kehykselle, joka voisi säätää vipuvaikutusta, likviditeettiä ja pääomapuskuria sektorissa.
Se otettiin käyttöön tarkistamalla ja vahvasti Basel II: n periaatteita. Uusi kehys määrää korkeamman vakavaraisuuden vakavaraisuuksiin, pääoman säilytyspuskureihin ja vastasyklisiin puskureihin riskipääomien suhteen korostaen siten kansainvälisen pankkijärjestelmän vahvistamista.
Siinä on kuitenkin tiettyjä heikkouksia, jotka altistavat alan tehottomuudelle. Se hyväksyttiin laajalti, ja toteutus toteutettiin kaikkialla maailmassa. Pankkisääntöjen yhdenmukaistaminen kaikkialla maailmassa voi kuitenkin johtaa myös heikentyneisiin tuloksiin, koska joissakin maissa on jo paremmat puitteet.
